Tumun Blogi Eiksni.

**tun homo

Olen viime aikoina miettinyt homoutta. En silleen homolla tavalla. Homous tuntuisi toisaalta kauhean käytännölliseltä, jos sellainen kipinä yhtäkkiä iskisi. Tuntuu, että kundien kanssa asiat olisi paljon yksinkertaisempia. Voisi pelata pleikkaria. Saisi katsoa rikostrillereitä ja koskaan ei olisi vaikeuksia päättää ruokapaikkaa. Nämä nyt ovat vähän kliseitä, mutta on niissä totuuden siemen. Toisaalta miespuoliset ystäväni on toisinaan aivan järkyttävän ärsyttäviä, joten ehkä se hohto kaikkoaisi ensimmäisen viikon jälkeen. Ehkä olen sen paljon puhutun ”homosaation” uhri, koska koen asiasta näin positiivisia mielikuvia.

Homojen vastustaminen tuntuu kovin absurdilta ajatukselta. Nämä ovat nyt miljoonaan kertaan toistettuja mietteitä, mutta ei ne toistot haittaa. Mikä ihme siinä homoudessa nähdään niin uhkaavana. Pride viikko koetaan ahdistavana ja kovimmat epelit ovat järjestämässä hetero prideä. Hauska seurata netin keskustelua, kun joku tunnettu yritys on päättänyt ottaa osaa pride viikkoon. Muistaakseni joku jogurttifirma laittoi sateenkaaritaustan facebookin profiilikuvaan. Tämän jälkeen eräs nainen kävi kommentoimassa, että heidän perhe ei enää tämän firman jogurtteja osta. Näitä kommentteja lukiessa sitä synkimpänä hetkenä toivoisi, että Suomen vesilaitokset panostaisivat myös pride-teemaan.  Minkälaisia uhkakuvia kyseiset ihmiset näkevät tulevaisuudessa? Paavo Nurmen patsaalle lisätään nahkalätsä ja alkossa aletaan myymään popperssia?

”Homot on ihan ok, kunhan eivät tuu mua lääppimään.” Kateeksi käy näiden herrojen itsetunto. Toisaalta myös säälittää heidän puolesta, jos elämän realistisia murheita on lääppivät homot. Koskaan ei tiedä jos vaikka vihannesosastolla joku pääsee yllättämään.

Homoutta kutsutaan myös jossain piireissä luonnottomaksi. Itse olen asiasta hyvin eri mieltä. Maapallo on tällä hetkellä ylikansoitettu. Luonnon on puhuttu aiheuttavan katastrofeja ja kulkutauteja, jotta ihmispaljoutta saataisiin karsittua. Eikö homoilu nyt ole se luonnollisin ja turvallisin tapa ehkäistä ylikansoittumista. Täten ehdotan, että pride-viikko vietäisiin myös Intiaan ja muihin tiheästi asutettuihin maihin. Jos homofoobikot ovatkin oikeassa ja homous jollakin muotoa tarttuu, niin ongelmahan olisi ratkaistu jo kahden sukupolven jälkeen.

Huvittavaa on myös, että suosikki lippispääni Marco De Witin joukkio kokee vahvoja tunteita tätäkin aihetta kohtaan. Niin vahvoja, että eräs Suomi ensin liikkeen kannattajista tavattiin Pride kulkueen lähettyviltä hevosenlantapussin kanssa. Mies oli perin tuohtunut pidätyksestään, koska lienee normaalia kulkea hevosenlantapussin kanssa ympäri kyliä. Ehkä se oli evääksi tarkoitettu. Perhana, kun yksi liike voi vastustaa niin montaa eri asiaa.  Suomi(Venäjä) ensin kuplassa ajatellaan, että me vihervasemmistolaiset suvakkihuorat koitamme käännyttää Suomalaiset homoiksi. Vai oliko se muslimeiksi? Homomuslimeiksi?

Itse syyllistyn myös tietynlaiseen homofobian lietsomiseen. Mielestäni on esimerkiksi NHL tappion jälkeen ihan ok haukkua kaveria **tun homoksi. Se on jäänyt jostakin syystä selkärankaan ja solvaus tulee automaationa. Homottelu ei kuitenkaan liity millään muotoa seksuaaliseen suuntautumiseen, vaan kaverin yleiseen kusipäisyyteen. Tämä sama geeni löytyy monen meistä selkäytimestä, vaikkemme itseämme homofobisiksi kokisikaan. Eikä se tapa ole poistumassa ihan lähiaikoina. Tämä toki luo negatiivista kuvaa homoudesta, vaikkei se siihen mitenkään liitykään.

Ehdotuksenani onkin se, että keksitään homoseksuaalisuudelle uusi nimi. Mielellään joku vaikeasti lausuttava, niin sitä ei vahingossakaan tule käytettyä tunnetiloissa. Tällöin homo-termi jää elämään, mutta sen merkitys muuttuu. Tämä ei vaatisi edes suuria muutoksia. Homo tarkoittaa kutenkin ihmistä ja ihminen nyt tunnetusti on maapallon suurin kusipää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat